Kiharaista meininkiä päivästä toiseen

Ihana oli löytää blogiinne! Jään ehdottomasti seuraamaan :) Itse haaveilen kiharakarvaisen noutajan ottamisesta lähivuosina ja olisikin mukavaa lukea kuinka te päädyitte kiharaan ja millaista elämä on ollut kiharaisen kanssa? :) - Wiivi

Todella kivaa vaihtelua, kun tulee postausehdotuksia. Siispä tämän päiväisessä julkaisussa kerron, miksi päädyimme kiharaan ja onko kihara ollut meille se oikea rotu.

Tosiaan, meillä on perheessä jonkun verran allergiaa, jonka takia olemme valinneet vähän allergisoivia rotuja. Allergisia meidän perheessä on äitini, minä ja mahdollisesti myös pikkusiskoni. Allergia ainakin minulla tulee ilmi jos joudun kosketuksiin koiran kuolan, hilseen ja irtokarvan kanssa. Kädet kutisee ja punoittaa, nenä menee tukkoon ja silmät kuivuu. Jos koira raapaisee minua vahingossa, niin siitä kohdasta tulee todella punainen. Titanin kuolasta ja irtokarvasta tulee jonkin verran oireita, mutta parhaani mukaan yritän välttää tuota kuolaavaa monsteria (heh).

Koiraa hankkiessa kriteereinämme oli mm:

• Vähän allergisoiva
• Ns. ''huoleton'' rotu, jonka kanssa voi mennä vaikka kaatosateeseen lenkille, ilman että lenkin jälkeen pitäisi ruveta koiraa sen kummemmin föönaamaan.
• Koko: keskikokoinen tai iso
• Hyvät harrastusmahdollisuudet
• Helposti koulutettava
• Sosiaalinen

Pohdimme monia rotuja (lagottoa, portugalinvesikoiraa ja jopa belgianpaimenkoira laekenoista). Portugeesia ja lakua kävimme kasvattajien luona ihmettelemässä. Tutkimme lisää koirakirjoja ja vastaan tuli kiharakarvainen noutaja. Eksyimme kiharakerhon sivulle ja luimme lisätietoa rodusta. Käytiin näyttelyissä katselemassa ja kyselemässä kiharanomistajien mielipiteitä rodusta. Lopulta päädyimme ottamaan yhteyttä Astaan, Titanin kasvattajaan, kun kiharakerhon pentuvälityksessä oli ilmoitus tulevasta pentueesta syksylle 2009. Ja näin Titan tuli meille. 

Kiharaa hankkiessa luulimme, että karva olisi tismalleen samanlainen kuin esim. villakoirilla ja lagotoilla. Noh, väärässä olimme! Näiltähän lähtee karvaa suht paljon. Jos näyttelyitä ei ole tiedossa, niin turkkia on pakko karstata säännöllisesti. Muuten lattiat on täynnä villakoiria. 

Elämä Titanin kanssa on ollut päällisin puolin todella helppoa. Titan on meidän perheemme ensimmäinen noutaja ja luonteeltaan Titan on ollut äärimmäisen helppo. Ei ole ikinä tuhonnut mitään (ei edes pentuna), oppi nopeasti sisäsiistiksi, ei ole koskaan karannut minnekkään eikä ole ollut mitään suuria terveysongelmia. Luonteeltaan niin kiltti ja kuuliainen. Se tekee kaikkensa, että omistajat olisivat häneen tyytyväisiä. Välillä se on jopa hiukan ärsyttävää, kun Titan tulee viereen 'mielistelemään'.

Titan on kyllä hiukan ujo ja se tarvitsee aikaa muihin ihmisiin tutustuttaessa. Varsinkin miehiin, ne on Titanin mielestä jotenkin pelottavia möreillä äänillään. Titan tulee toimeen niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Myös kaikki koirakaverit on kivoja, varsinkin tytöt. Vaikka se välillä yrittääkin esittää melkoista kulmakunnan kauhua lenkeillä, niin loppujen lopuksi se on aina tuommoinen pusutteleva mamman poika.

Titan on pian viisi vuotias ja edelleen porskuttaa samaan tahtiin kuin yksi vuotiaana. Lelu suussa mennään joka paikkaan siinä toivossa, josko joku ryhtyisi leikkimään. Titanille on ollut helppo opettaa kaikki myös leikinvarjolla, kun lelut on sille niin tärkeitä. Ei kylläkään niin tärkeitä kuin ruoka, mut kyllä ne lelut hyvänä kakkosena tulee ;)


Arkistojen kätköistä löytyi pari ennen julkaisematonta kuvaa elokuulta 2012.