Linnan kuninkaat

Nyt tulee kunnon kuvapläjäys, koska niinhän sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Oltiin Titanin kanssa Petsie-treeneissä tänään ja sää oikein innosti lähtemään, ei olisi parempaa säätä voinutkaan  toivoa. Aurinko paistoi ja oli todella lämmintä.

Treenit pidettiin Hämeen linnan sisäpihalla. Treenailtiin lähinnä näyttelyjuttuja ja treenien lopuksi koirat saivat sitten temmeltää toistensa kanssa. Titan pääsi pitkästä aikaa kulkemaan bussilla. Tällä kertaa ei edes aristellut bussiin menoa. Jotain edistystä tapahtunut ;] 

Mutta nyt niitä kuvia:

Mun upee Tiitii ;)

Dumle, chow chow

Titan ja Dumle

Frank, amerikanakita

Däni, amerikanakita

Sampo, kultainennoutaja

Vasemmalta: Titan, Lisbeth (sakemanni), Jesse (seropi) ja Hetta (australianpaimenkoira)

Titan, Lisbeth, Jesse ja Hetta

Däni

Hetta

Hetta, Lisbeth, Jesse ja Sampo

Titania kiinnostaa :)

Team Toivoton

Pidettiin tänään Titanin kanssa pienimuotoiset noutotreenit. Titan teki kaiken tosi hyvin, vaikka ei olla damiin koskettu pitkään aikaan. Otin koko treenin videolle, mutta lopullisesta videosta jätin pätkiä pois, koska se olisi ollut liian pitkä. 



Koska olemme kovin toivottomia tapauksia niin kadotimme yhden damin treenien temmellyksessä. Sitä ei löytynyt ollenkaan, joten toivotaan että keväällä sitten löytyisi kun lumet sulaa.

Eilisestä Turun näyttelystä ostin Titanille uuden näyttelyhihnan, joka on täydellinen!! Odotan innolla seuraavaa näyttelyä :3

Rapsutirapsuti hihi

Koiraharrastus - muutakin kuin vain koiria

Päätin Junin tekstin innostamana kertoa minkä takia koiraharrastukseni on minulle niin tärkeä.

Kuten Juni tuossa blogikirjoituksessaan sanoikin osuvasti: ''Joudumme päivittäin kuuntelemaan naurua ja pilkkaamista meille elämääkin tärkeämmästä asiasta, koirista.''. 

C. Sonja Kaartinen

Voin sanoa ihan suoraan, että minäkin olen saanut (ja saan edelleen) kuulla pilkkaa koiraharrastuksestani. Ihmisille on jotenkin shokeeravaa kuulla, että meidän pakkasesta löytyy pakasteiden lisäksi myös jäniksen ja fasaanien raatoja vain koiran treenauttamista varten. Tai, että olemme kuluttaneet tuhansia ja taas tuhansia euroja vain koiriin.

Vanhempani (varsinkaan isäni) ja monet ei-koiranomistavat-kaverini eivät vain voi käsittää, että mitä järkeä on matkata satoja kilometrejä autolla/junalla, tuhlata aikaa ja kymmeniä euroja vain 15cm pitkän muovinauhan takia, tosin hyvällä tuurilla nauhoja saattaa tulla jopa kaksi ja vielä paremmassa tapauksessa niiden lisäksi myös muutama pokaali ja ruusuke. Joka tapauksessa toteumus on tämä: ''Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.''.


Useimmat parhaimmista muistoistani liittyvän vain koiriin. Koiran omistaminen tuo vastuuta, onhan koko koiran elämä tämän omistajansa käsissä yli kymmenen vuoden ajan. Vaikka koiriin rahaa kuluukin, niin on se sen arvoista, koska koirasta saa elinikäisen ystävän. Jos on paha olo niin pelkkä koirien leikkien katselu tuo hyvän mielen heti. Ja mikään ei ole parempaa kuin laittaa kuulokkeet korviin ja lähteä kunnon pakkaslenkille illalla koirien kanssa. Minulle ja kaltaisilleni ihmisille se ei ole vain koira, vaan parhain ja uskollisin ystävä jonka maa päällään kantaa. Koiraan voi sentään luottaa, toisin kuin useimpiin ihmisiin.


Koirien ansiosta minusta on tullut ihmisenä paljon rohkeampi ja kärsivällisempi. Ennen olin kovin ujo muiden ihmisten seurassa, mutta nyt olen roimasti rohkaistunut. Koirien kautta olen tutustunut lukuisiin ihmisiin, joista on minulle tullut todella tärkeitä ystäviä. Harmi kun heitä näkee lähinnä vain koiranäyttelyissä tai muissa koirajutuissa, kun he asuvat eri paikkakunnilla.


Mutta myös tällä harrastuksella, kuten kaikilla muillakin, on varjopuolensa. Koirapiireissä on nykyään mukana myös mustamaalaamista, arvostelemista ja ns. ''ihme-ryhmittymistä'' varsinkin kehien reunoilla. Olen muutaman kerran jäänyt mustamaalauksen ja haukkumisen kohteeksi, kun minua tultu haukkumaan yksityisviestillä eläinrääkkääjäksi ja huonoksi koiranomistajaksi ja kaikki tämä netissä! Mistä kukaan tietää miten koulutan koiriani ihan oikeassa elämässä. Toisinaan arvostelemisella ja mustamaalaamisella puretaan myös omia pettymyksiä ja turhautumisia, joten olen jättänyt nuokin kommentit omaan arvoonsa.

En ole täydellinen ihminen, joten minulla on vielä paljon oppimista tässä koirien ihmeellisessä maailmassa. Olen kumminkin innokas oppimaan kaikkea uutta ja kyselen kokeneemmilta usein vinkkejä kiperiin kysymyksiini. Koska koirapiireistä löytyy myös niitä ihania ja korvaamattomia ihmisiä, joihin voi ottaa yhteyttä ja jotka neuvovat hymy korvissa asti tämmöistä untuvikkoa. ''Koirailusta'' on tullut jo ihan elämäntapa.

Joten kiitos teille, jotka olette neuvoneet ja auttaneet! Menestystä vuodelle 2012!